PUUTTEELLINEN KÄSITTELY LISÄÄ LITIUMIONIAKKUJEN KERÄYKSEN RISKEJÄ
Päivitetty 11. tammikuuta 2024
Käytöstä poistettujen litiumioniakkujen keräykseen liittyviin riskeihin kiinnitetään edelleen liian vähän huomiota. Silti erilaisia vaaratilanteita tapahtuu säännöllisesti, ja joissakin tapauksissa seurauksena on vakavia tulipaloja.
– Niin kauan kuin selkeää ja toimivaa sääntelyä ei ole olemassa, litiumioniakkujen käsittelyyn liittyy merkittäviä riskejä, sanoo GPBM Nordicin tuotepäällikkö Melker Lang.
Litiumioniakut yleistyvät jatkuvasti, ja niitä löytyy nykyään kaikkialta yhteiskunnasta. Niiden edut ovat ilmeisiä: ne ovat pieniä, kevyitä ja varastoivat suuria määriä energiaa. Niillä on kuitenkin myös kääntöpuolensa.
– Mitä tehokkaammiksi akut kehittyvät, sitä suuremmaksi myös vakavien tapahtumien riski kasvaa, Melker Lang sanoo.
Huomiota kiinnitetään yhä enemmän siihen, missä ja miten sähkölaitteita tulisi ladata, ja monet viranomaiset sekä organisaatiot ovat ottaneet käyttöön lataamista ja säilytystä koskevia rajoituksia. Sen sijaan käytöstä poistettujen akkujen käsittelyyn kiinnitetään edelleen vain vähän huomiota, vaikka niiden määrä kasvaa jatkuvasti.
Samalla tietämys aiheesta on rajallista, Melker Lang huomauttaa.
– Ei ole harvinaista nähdä keräyslaatikoita, joissa on suuria määriä akkuja asuntoyhtiöissä, myymälöissä ja muissa paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä. Tästä voi aiheutua vakavia seurauksia.
On jo hyvin tiedossa, että litiumioniakut voivat joutua thermal runaway -tilaan ja syttyä palamaan. Yleisin syy on akun vaurioituminen esimerkiksi iskun tai puristumisen seurauksena. Tämä voi käynnistää kemiallisen reaktion, joka aiheuttaa nopeaa lämmön muodostumista. Lämpö voi levitä muihin kennoihin ja käynnistää ketjureaktion, joka johtaa usein tulipaloon.
– Huolestuttavaa on se, että tällainen reaktio voi käynnistyä vasta useita päiviä akun vaurioitumisen jälkeen, pahimmassa tapauksessa silloin, kun akku on jo keräysastiassa.
VAARALLISET AINEET
Riskien vuoksi litiumioniakut on luokiteltu vaarallisiksi aineiksi vuodesta 2017 lähtien. Tämä on muuttanut käsittelykäytäntöjä merkittävästi kierrätysasemilla, joissa akut kerätään nykyään erillään muusta jätteestä.
Nykyään käytetään erityisiä litiumioniakkujen keräysastioita, joiden pohjalle levitetään eristävä kerros vermikuliittia ja akut asetellaan kerroksittain. Vermikuliitti on erittäin kuumuutta kestävä mineraali, joka sekä eristää että rajoittaa lämmön leviämistä akusta toiseen. Lisäksi se vaimentaa iskuja kuljetuksen aikana.
Monilla kierrätysasemilla on myös käytössään CGS AVD -sammuttimia, jotka on kehitetty erityisesti litiumioniakkupalojen sammuttamiseen. Sammutusaine kapseloi ja hillitsee paloa sekä auttaa rajoittamaan sen leviämistä.
SUURIMMAT RISKIT KETJUN ALKUPÄÄSSÄ
Tiukentuneesta sääntelystä huolimatta tulipaloja tapahtuu edelleen, erityisesti keräys- ja lajitteluketjun alkuvaiheissa.
– Haasteena on se, että litiumioniakkuja on kaikkialla, eikä niitä läheskään aina lajitella oikein. Lisäksi markkinoilla on yhä enemmän tuotteita, joissa on kiinteästi asennettu akku, jota ei voi irrottaa.
Melker Langin mukaan kierrätysasemat ovat kuitenkin edistyneet merkittävästi turvallisemmassa käsittelyssä. Suurimmat riskit löytyvät nykyään keräysketjun alkuvaiheista, kuten asuntoyhtiöistä, myymälöistä ja muista julkisista paikoista.
Näissä paikoissa erityyppiset akut päätyvät usein samaan keräysastiaan, joskus epäasianmukaisesti sijoitettuina ja ilman riittävää suojausta. Riskien vähentämiseksi tarvitaan selkeämpiä ohjeita litiumioniakkujen keräämisestä.
– Mielestäni AVD-sammuttimen tulisi olla saatavilla kaikkialla, missä käytöstä poistettuja litiumioniakkuja kerätään. Jos akku alkaa savuta tai syttyä, tilanteeseen voidaan puuttua ajoissa ja palon leviämistä voidaan rajoittaa, Melker Lang sanoo.